Onni on kulman takana

Aina ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan.  Vanha sananlasku oli eilen niin totta!
Tällä kertaa keitaani löytyi aivan läheltä.  Pääsin nimittäin ystävieni vieraaksi Marjaniemen siirtolapuutarhaan (ryhmäpuutarhaan) ja tutustumaan heidän pieneen punaiseen mökkiinsä.  Aurinko porotti iloksemme iltaan asti lämpimästi, saimme nautiskella mökin pihapiiristä kaikessa rauhassa ja voi, miten ruoka maistuikaan hyvältä ulkosalla.  Välillä tuntui siltä, että olen palannut takaisin lapsuuteen, kun sain syödä vadelmia suoraan pensaasta ja keräillä niitä pieneen kippaan jäätelön seuraksi.

Pieni fillarikierros mökkialueen ympäri tutustutti meidät alueeseen mukavasti.  Matkan varrella pysähdyimme pelaamaan muutaman erän petankkia ja sen jälkeen matka jatkui jälleen. Ihmisten välinen ystävällisyys ja sosiaalisuus tuntui lähes uskomattomalta.  Olimme tervetulleita eri mökkien pihaan katsomaan ja jokainen toivotti myös meidät tervetulleeksi illan "kylätapahtumaan".

Tarunomainen tunnelma korostui vielä entisestään illalla, kun aurinko oli jo painunut mailleen ja kävelimme hiljaisen puutarhakaupungin läpi poispäin.  Jotekin uskomatonta, että aivan Itiksen kupeessa voi olla noin idyllinen oma mökkiyhteisönsä.
Ehkä jopa hieman noloa tunnustaa, mutta minuun iski mökkikuume, paha sellainen ja nimenomaan tuolta Marjaniemestä.  Se olisi vain fillarimatkan päässä kotoa...