Juhannus

Juhannusaatto sujui vaihtelevassa säässä, mutta kuitenkin "perinteitä" vaalien.  Hakaniemen torin juhannusaattotunnelmassa oli mukana tavallista enemmän ihmisiä.  Musiikkia on aina ollut tarjolla, mutta tänä vuonna pienen elegantin lisän toi kaunis laulajatar Helena Lindgren.

Vihtajono oli paikalle osuessani selkeästi lyhyempi kuin viime vuonna, mutta kun onnellisena omani sai käteeni, olikin takanani oikein kunnollinen jonomuodostelma.  Tänä vuonna juhannussaunaan päästään vasta juhannuspäivänä, mutta eipä tuo haittaa.  Oikea juhannushan on vasta ensi viikolla...

Torilla kannattaa viettää aikaa ja nautiskella kahvista kaikessa rauhassa. Iltapäivällä kaikki herkulliset kotimaiset vihannekset ja värikkäät kesäkukat olivat jo alessa ja kassiini sujahtikin mojova pussillinen uusia perunoita.

Illalla tein ystävieni kanssa pienen kierroksen juhannusjuhliin.  Sade hellitti sopivasta ja mustimmat pilvet katosivan taivaanrantaan.  Vastoin kaikkia oletuksia, on juhannuksen vietto Helsingissä vaivatonta.  Metro vei Rastilaan ja vain pienen kävelymatkan päässä oli juhannusjuhlia kaksin kappalein.

Ravintola Maininki on perinteisesti ollut suosittu juhannuspaikka ja sitä se oli tänäkin vuonna.  Kokko oli kerännyt paikalle paljon porukkaa ja suuri osa jatkoi juhlintaa bändin tahtiin yöttömään yöhön.  Jostain syystä Maininki onnistuu aina löytämään hyvän bändin, joka saa heti alusta alkaen porukan innolla mukaan tanssilattialle.

Myöhemmin päätimme vielä katsastaa Lähiön Juhannuksen, mutta ehtiessämme paikalle, oli Lähiö jo erittäin hiljainen, lähes suljettu.
Säästä povattin erittäin huonoa, mutta selvisimme koko illan muutamalla vesipisaralla.  Valoisa kesäyö lumosi jälleen kerran ja jälleen ensi vuonna luulen viettäväni keskikesän juhlaa kauniissa kotikaupungissani.