Rantaelämää Menorcalla

Menorca on täynnä kauniita pieniä poukamarantoja, joissa on kirkasta turkoosinsinistä vettä.
Osa rannoista on autioita ja niille suositellaankin ottamaan evästä ja juotavaa mukaan.  Löytyy myös paljon kauniita rantoja, joilla on vähintäänkin yksi rantaravintola, usein jopa enemmänkin.

Itse tykästyin täysin Cala Santandrian pikkurantaan.  Ranta oli vain 5 minuutin taksimatkan päässä Ciutadellasta.  Huolimatta siitä, että rannalla sijaitsee pieni hotelli, oli aurinkotuoleja vain muutamia. Lisäksi rannalla vaikuttivat viihtyvän hyvin myös paikalliset, joten se kertoi paikasta jo paljon.

Heti ensimmäisenä päivänä "eksyimme" syömään rannan parhaaseen Cova Sa Nacra -ravintolaan. Ravintola oli rakennettu kalliossa olevan pienen luolan yhteyteen.  Terassi oli turkoosin veden yläpuolella, terassita oli ponnaduslauta veteen, jos tuntui, että kaipasi viilennystä kesken ruokailun ja tietenkin myös tikkaat takasin ylös.  Vaikka ravintola oli tavallaan hienompi, eikä aivan perinteinen rantaravintola, kutsui se kuitenkin asiakkaita saapumaan paikalle vaikka uiden.

Aurinkoiseen ja lämpimään säähän sopii juomaksi hyvin jääkylmä rosé -viini.  Paellan valmistaminen ottaa aina oman aikansa, mutta hyvää kannattaa odottaa.  Cova Sa Nacran mixed paella oli parasta, mitä olen koskaan syönyt.  Myöhemmin maistoimme vielä kanapaellaa.  Maku oli lähes yhtä herkullinen ja kanaa niin paljon, että vatsa täyttyi aivan ennen aikojaan.

Iloinen yllätys oli se, että ko. rannan rantaravintolasta sai myös aitoa siideriä.  Kaikkein kuumimpina päivinä ravintolan terassin reunoilla olevat putket antoivat sillointällöin viileän suihkauksen vesihöyryä auringon paahtamille turisteille.  Hintataso oli erittäin kohtuullinen.  Tässä on lomalaisen lounas tomaattileipää, simpukoita valkoviinikastikkeessa ja iso siideri, yhteensä 11 euroa.  Ei valittamista - ei hinnassa, eikä maisemassa.

Tämän rantaravintolan nimi jäi minulle arvoitukseksi, sillä se oli kerrottuna kolmessa eri paikassa, kolmella eri tavalla.  Tuntomerkkinä voidaan sanoa, että ravintola on toisella puolella rantaa kuin pieni hotelli, joten sitä ei voi olla löytämättä.

Rannan ehdoton nähtävyys olivat kovaääniset sorsat, jotka vierailivat ilonamme joka päivä.  Äänet kuuluivat jo kaukaa ja 4-7 sorsan porukka tepasteli häikäilemättä rantaravintolaan vaatimaan lounasta.
Sorsille oli annettu nimet ravintolan henkilökunnan mukaan ja lounasta ne kyllä saivatkin aina ennemmin tai myöhemmin, useinmiten ranskalaisten perunoitten muodossa.
Jostain syystä sorsat saivat hymyn jokaisen turistin huulille, ehkä juuri siksi, että ravintolan henkilökunta suhtautui niihin lempeästi hymyillen.